Millainen on kaunis kaupunki? Sellainen, jossa kadut ovat siistejä, puistot huoliteltuja ja rakennukset sopusoinnussa keskenään? Kuuluuko siihen historian havinaa, miellyttäviä arkkitehtuurisia valintoja, vai toimiva kaupunkirakenne arjen sujuvuuden kannalta? Kuuluuko kauniiseen kaupunkiin ihmiset? Millaiset ihmiset? Kaupungin estetiikassa ei ole kyse vain siitä, miltä ympäristö näyttää, vaan myös siitä, miltä siellä tuntuu elää.

Kaupunkisuunnittelussa esteettisyys mielletään helposti visuaaliseksi ominaisuudeksi, vaikka arjen estetiikan näkökulmasta siihen voi katsoa kuuluvan paljon muutakin. Kauniit rakennukset, vehreät puistot ja viihtyisät julkiset tilat tekevät kaupungista houkuttelevan, mutta filosofi Arnold Berleantin mukaan ympäristöestetiikassa on kyse kokonaisvaltaisesta osallistumisesta ympäristöön kaikkien aistien kautta. Myös arkkitehti Juhani Pallasmaa on kritisoinut arkkitehtuurin visuaalisuuden ylikorostumista ja korostanut moniaistisen kokemuksen merkitystä.

Kaupunki ei siis ole vain katseltava maisema, vaan elävä ja jatkuvasti muuttuva ympäristö. Puiston tuoksut, rakennusten materiaalit, liikenteen äänet ja ihmisten kohtaamiset muodostavat yhdessä kokemuksen paikasta. Myös perhehistoriamme ja muistomme vaikuttavat siihen millaisia merkityksiä paikkaan muodostuu. Esteettisen kokemuksen ja sitä kautta syntyvän esteettisen hyvinvoinnin voi ajatella syntyvän näistä merkityksistä ja siitä, miten koemme oman paikkamme osana sitä.

Eräässä facebookissa julkaistussa mielipidekirjoituksessa kritisoitiin juuri uusittua Helsingin puistoa ja sitä, kuinka koiran ulkoiluttajat antoivat lemmikkiensä virtsata sinne miten sattuu ja toisaalta päihteidenkäyttäjät omivat puiston iltaisin itselleen lisäten puiston turvatonta ilmapiiriä ja siivottomuutta. Tämä jätti minut pohtimaan sitä, kenelle me oikeastaan rakennamme viihtyisiä paikkoja.

Puisto voi olla yhdelle rauhoittumisen paikka, toiselle lasten leikkialue ja kolmannelle tärkeä sosiaalinen kohtaamispaikka. Jonkun mielestä äänekkäät lapset ja lemmikkieläimet häiritsevät puiston tunnelmaa, kun taas toiselle juuri elämän äänet tekevät ympäristöstä viihtyisän. Päihteidenkäyttäjien oleskelu julkisissa tiloissa herättää ristiriitaisia tunteita. Yhden kokema turvattomuus voi johtaa ratkaisuihin, jotka rajoittavat kokonaisen ihmisryhmän mahdollisuuksia käyttää yhteistä kaupunkitilaa ja kokea se omakseen.

Miten siis luoda ympäristö, joka olisi esteettisesti miellyttävä kaikille?

Kysymykseen tuskin löytyy yksiselitteistä vastausta. Turvallisuudesta ja viihtyisyydestä huolehtiminen on tärkeää, mutta samalla on pohdittava, millaisia odotuksia asetamme julkisille tiloille ja niiden käyttäjille. Onko tavoitteena mahdollisimman hallittu kaupunkikuva vai ympäristö, jossa erilaiset elämäntavat ja ihmiset voivat kohdata? Kuuluuko viihtyisän tilan olla saavutettavissa kaikille? Kuka sen päättää?

Kaupunkisosiologi Pasi Mäenpään mukaan visuaalisesti kaunis ja laadukkaasti rakennettu paikka ei ole onnistunut, jos siellä ei tapahdu mitään. Kaupungin arvo syntyy siis myös sen elämästä, yllätyksellisyydestä ja kohtaamisista. Arjen estetiikan näkökulmasta myös sattumanvaraiset, ristiriitaiset ja toisinaan häiritsevät kokemukset voivat olla osa kaupungin moniaistista rikkautta. Esteettinen hyvinvointi ei välttämättä tarkoita häiriöttömyyttä, vaan mahdollisuutta kokea ympäristö merkitykselliseksi erilaisista lähtökohdista.

Filosofi Arto Haapala taas liittää esteettisen hyvinvoinnin osaksi hyvää elämää, johon kuuluvat myös sosiaaliset ulottuvuudet. Esteettinen hyvinvointi ei siksi ole yksin kaupunkisuunnittelijoiden vastuulla, vaan me kaupunkilaiset vaikutamme ympäristömme viihtyisyyteen omalla toiminnallamme, huolehtimalla yhteisistä tiloista ja suhtautumalla avoimesti erilaisiin tapoihin käyttää niitä.

Ehkä kauniin kaupungin tärkein ominaisuus ei lopulta olekaan sen huoliteltu ulkonäkö, vaan kyky tarjota erilaisille ihmisille merkityksellisiä kokemuksia ja mahdollisuus tuntea kuuluvansa ympäristöönsä. Kenties sopusointu erilaisten ihmisryhmien välillä on juuri se arkinen kokemus, joka luo merkityksiä tiettyyn paikkaan ja kykymme kollektiivisesti huolehtia paikkojen siisteydestä ja viihtyisyydestä vuosiksi eteenpäin luovat niille merkityksen yhteisenä paikkana.

Sillä mitä hyötyä on kauniista kaupungista, jos kaikilla ei ole siellä paikkaa?